Vien roskat pihalle ja astun porttikongistamme Iso Roobertinkadulle, kesän autuas lämpö henkii kasvoille. Kadun toisella puolella seisova Rööperin kuningas Tom Sjöberg heilauttaa kättään. "Hyvää lomaa, Mikael."
"Mennään kavereiden kanssa seppäriin hiukan leikkimään pallon kanssa. Täällä nyt pyöriskelen seuraavat viikot. Nähdään." Albertinkadun kulmassa käännyn vasemmalle, ostan muutamat vissyt ja red Bullit, talsin raukeana Sepänkadun kulmaan ja törmään juuri kotoaan ulos tepastelevaan Pegeen. Ylitämme Sepänkadun, ja kookas, lysähtäneeltä kasalta näyttävä mies rynnii meitä kohti.
Meksikolaisen näköinen Pauli pysäyttää meidät vakavana Seppärin rauta-aidan viereen, huohottaen aitaan nojaten ja saa vaivoin sanotuksi: "Mikko on kuollut syöpään." Jäämme typertyneinä seisomaan paikoilleemme. Taputan Paulia olkapäälle: "Milloin?" "Ihan muutama päivä sitten."
Pauli jatkaa matkaansa, moikkaamme nähdään fraasit, alamme pomputella. Emme oikein saa puhutuksi, alakulo leviää mieliin. Hellepäivän pallokneppailuun nivoutuvat mukaan onnelliset lapsuusmuistot. Pege ehdottaa, että kutsumme Krigen ja Kenzon paikalle ja ammumme kunnialaukaukset Mikon muistoksi. Herrat saapuvat tunnin sisällä Seppäriin. On 12. kesäkuuta 1999.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti